Historiallisia asiakirjoja

Tähän hakemistoon olen koonnut ja vastaisuudessa lisään historiallisia asiakirjoja, jotka valaisevat talonpoikaiston asemaa sekä maanomistukseen liittyviä kysymyksiä 1700- ja 1800-luvulla.

Perinnöksiostoasetus 1723
Perinnöksiostoasetus oli voimassa vuoteen 1773, jolloin perinnöksiostot toistaiseksi kiellettiin. Asetus saatettiin kuitenkin uudelleen voimaan 21. helmikuuta 1789 annetulla asetuksella ja vuonna 1790 annettiin kuninkaallisella kuulutuksella eräitä tarkentavia määräyksiä perinnöksiostoista (ks. alemmas).

Palkollissääntö 1739
Tämä vapauden ajalla annettu sääntö on loistava esimerkki siitä, kuinka suhteellista "vapaus" oli. Ken ei harjoittanut laillista elinkeinoa tai ottanut pestiä palkolliseksi, sitä uhattiin pakko-otolla armeijaan tai tuomitsemisella yleiseen työhön. Sääntö on täynnä erilaisia kieltoja ja rangaistusuhkia. Mentiin jopa niin pitkälle, että lainsäädännön keinoin rajoitettiin omien lasten määrää, jotka talonpoika sai pitää laillisesti luonaan. Pitemmän päälle palkollissääntöä ei kuitenkaan kyetty pitämään voimassaan.

Kuninkaallinen asetus maanviljelyksen edistämiseksi 1740
Vuonna 1740 annettu asetus maanviljelyksen edistämiseksi - myös suoasetuksena tunnettu - sekä sen myöhemmät selitykset todellakin edesauttoivat maanraivausta. Niiden tärkein säädös ja samalla tarjottu kannustin oli, että [suo]uudisraivaukset määrättiin ikuisiksi ajoiksi verovapaiksi tulevissa verollepanoissa.

Asetuksen selitys 1741

Asetuksen selitys 1747

Asetuksen selitys 1752

Kuninkaallinen kirje torppien perustamisesta 1757
Tällä kirjeellä sallittiin torppien perustaminen myös kruununtiloille, mikä johti nopeaan torppien lukumäärän räjähdysmäiseen kasvuun. Tämä kuninkaallinen kirje on liioittelematta sanoen yksi tärkeimmistä lainsäädännöllisistä toimenpiteistä Suomen asutushistoriassa ja epäsuorasti maan sosiaali- ja taloushistoriassa.

Mäkitupa-asetus 1762
Tämä asetus lievensi ankaran palkollissäännön määräyksiä. Naineet palkolliset saivat laillisen oikeuden asua omissa mäkituvissaan ja muissa asumuksissaan ilman pelkoa esim. [pakko]värväyksestä ja vastaavasti talolliset saivat pitää maillaan haluamansa määrän tällaisia mäkitupalaisia.

Isojakoasetus Suomea varten 1775
Isojakoasetuksen säädökset jäivät epäselviksi jopa aikalaisille, mikä johti kirjavuuteen niiden soveltamisessa. Yhtenäistä käytäntöä koetettiin saada aikaan lukuisilla täydentävillä ja tarkentavilla kuninkaallisilla ja kamarikollegion kirjeillä, joita on alempana.

Verollepanoasetus Savoa ja Karjalaa varten 1775
Tämä asetus ulotettiin soveltuvin osin koskemaan koko Suomea.

Isojakoasetuksen selitys 1777

Kamarikollegion kiertokirje isojakomääräysten soveltamisesta 1782

Kuninkaallinen selitys eräistä isoonjakoon liittyvistä kysymyksistä 1786

Kamarikollegion kiertokirje yllä olevan kuninkaallisen kirjeen johdosta 1786

Kruununuudistilallisten verovapaus 1783 ja 1784
Kruununuudistilalliset nauttivat monenlaisia verohelpotuksia, mikä selittääkin, minkä vuoksi uudistilat olivat varsin tavoiteltuja. Uudistilalle myönnettiin perustettaessa miltei säännönmukaisesti 20 vuoden täydellinen tai osittainen vapaus maaverosta. Mutta uudistilallisille suotiin myös muita etuisuuksia. Tässä olevalla kuninkaallisella kuulutuksella ja sitä täydentäneellä kamarikollegion kuulutuksella kruununuudistilalliset sekä heidän perhekuntansa vapautettiin 15 vuodeksi kruunun- ja papinveroista.

Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran kiertokirje katselmusten toimittamisesta kruuununuudistiloilla ja yleensä kruununtiloilla 1789
Tässä maaherran kirjeessä määrättyä katselmusmenettelyä noudatettiin, sikäli kuin olen todennut, hyvin tarkasti Uudenmaan ja Hämeen läänissä.

Kuninkaallinen asetus perinnöksiostoista ja perintötilojen omistuksesta 1789
Ruotsin valtakunnassa ei koskaan myönnetty erityisiä säätyprivilegioita talonpoikaissäädylle. Mutta tätä vuoden 1789 asetusta voidaan pitää eräänlaisena privilegiokirjana. Perintötilallisille myönnettiin täysi omistusoikeus tiloihinsa, millä oli olennainen merkitys mm. metsänkäytön suhteen (ks. metsäasetusta). Tällä asetuksella myös vahvistettiin kruununtilallisten ns. vakaa hallintaoikeus tiloihinsa ja sitä paitsi sen nojalla sallittiin uudelleen kruununtilojen perinnöksiostot.

Kuninkaallinen kuulutus perinnöksiostoista 1790

Kuninkaallinen asetus lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta 1800
Asetuksella muutettiin maakaaren säädöksiä lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta. Säädökset lainhuudatuksesta olivat Suomessa voimassa vuoteen 1930 asti.

Kuninkaallinen maanvuokra-asetus 1800
Asetus oli voimassa Suomen tärkeimpänä maanvuokrasäädöksenä aina 1800-luvun lopulle asti.

Kuninkaallinen asetus aitausvelvollisuudesta 1802

Kuninkaallinen kuulutus mäkitupalaisten ja itsellisten kruununveroista 1803
Talolliset saatettiin tämän kautta velvollisiksi vastaamaan maillansa asuvien mäkitupalaisten ja itsellisten kruununveroista. Uudistusta perusteltiin kruunun rahantarpeella.

Metsäasetus 1805
Metsäasetus oli sikäli erikoinen säädös, että sitä saatiin soveltaa olosuhteiden mukaan eri lääneissä (§ 77). Monet määräykset eivät kerta kaikkiaan soveltuneet Suomen oloihin. Asetuksessa säädettiin myös sahoista, kaskeamisesta yms. Metsäasetus oli Suomessa voimassa vuoteen 1841. Tavallinen rahvas sai eniten tehdä tuttavuutta metsänhaaskausta koskevien säädösten kanssa.

Palkollissääntö 1805
Vuoden 1805 palkollissääntö oli ajan oloihin nähden melko vapaamielinen. Siinä otettiin nykyajan termejä käyttäen hyvin huomioon myös työntekijän oikeusturva. Tärkeä muutos aiempaan oli, että vastedes työnantaja ja työntekijä saivat vapaasti keskenään sopia palkasta, ts. palkan suuruus tuli sopimusvapauden piiriin. (Tätä ennen palkkoja ja ennen muuta enimmäispalkkaa (!) oli säädelty esivallan antamilla palkkataksoilla.) Palkollissäännön yksi sivuvaikutus - sukututkimuksen kannalta tärkeä - oli, että muuttoja seurakunnasta toiseen alettiin rekisteröidä entistä tarkemmin. Monessa seurakunnassa muuttaneiden luettelot ja/tai muuttokirjasarja alkaa juuri 1805. Vuoden 1805 palkollissääntö oli Suomessa voimassa aina vuoteen 1865 (Ruotsissa vain vuoteen 1833).

Keisarillinen kuulutus menettelystä kruununtilojen asukasoikeuteen liittyvissä kysymyksissä 1811
Tämä autonomian alussa annettu kuulutus oli lähinnä Ruotsin vallan aikana eri yhteyksissä annettujen määräysten selvennys ja tiivistelmä. Tässä kuulutuksessa ja joissakin sitä täydentävissä määräyksissä säädetty menettelyjärjestys asukasoikeusanomuksien käsittelyssä oli voimassa vuoteen 1883, jolloin annettiin uusi asiaa koskenut keisarillinen asetus.

Keisarillinen kirje immissiokirjojen antamisesta 1817
Vuodesta 1817 maaherran/kuvernöörin päätös asukasoikeudesta ja varsinainen immissiokirja erotettiin toisistaan. Kruununtilan asukas sai anoa immissiokirjaa vasta yön ja vuoden kuluttua - ts. valitusajan umpeuduttua - asukasoikeuspäätöksen antamisesta.